7.5.2014

50 päivää Sambiassa



Elämää Sambiassa on takana 50 päivää. 50 päivää täysin suomalaisesta arjesta poikkeavaa aikaa. Olen huomannut asuvani maassa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja pohjoisessa eläjän näkökulmasta hyvin avoimen välittömiä sekä suvaitsevia. Paikalliset ihmiset tekevät olon helpoksi ”Maahanmuuttajalle”. Ainoastaan aurinko ei tunnu länsimaalaisesta pitävän.

Asun Sambian pääkaupungissa Lusakassa, joka on ylivoimaisesti maan suurin kaupunki noin kolmen miljoonan asukkaan asukasmäärällään. Kaupunki on kauttaaltaan hyvin matalasti rakennettu, joten alue on laaja ja etäisyydet muodostuvat usein pitkiksi. Elämä on rauhallista ja monin paikoin heikko infrastruktuuri on riittävä syy, että mihinkään ei ole koskaan kiire, koska voi aina vedota, että jotain odottamatonta on matkalla sattunut. Tämä on myös tavallisimmin totta. Esimerkiksi tänään linja-autossa oli ilmeisesti liian vähän maksavia asiakkaita, joten kiertelimme pysäkin ympäristön asuinalueilla etsimässä lisää matkustajia. Länsimaalaisena ajattelen automaattisesti tehoa ja hyötysuhdetta, joista en monesti edellä mainitun kaltaiseen toimintaan törmätessäni ole kovin varma. Kymmenen minuutin pyöriminen pakettiautobussilla kaupunkialueella luulisi maksavan jo polttoaineena enemmän kuin hyöty kolmesta lisämatkustajasta, joiden lippujen hinnat olivat 20 sentin ja 70 sentin välillä.

Työskentelen Ympäristöjärjestössä, työni vie minua ympäri Sambian tutustumaan eri provinsseissa sijaitseviin kyliin ja yhteisöihin sekä elämään heidän kanssaan. Pyrimme auttamaan kyliä asioissa, kuten ruokaturvan parantamisessa, elinkeinojen kehittämisessä ja ilmaston muutoksen hillitsemisessä. Nämä aktiviteetit hyödyttävät samalla myös itse kylien asukkaita. Työstäni ympäristöasioiden parissa erityisen mielenkiintoisen tekee se, että merkit ilmastonmuutoksesta ovat selvästi havaittavissa useiden ihmisten arjessa. Uutiset näyttävät tasaisin väliajoin kuvia kylät valtaavista tulvista ja välillä alueita äärimmilleen kuihduttavista helteistä, jotka myös edesauttavat hallitsemattomien metsäpalojen leviämistä. Sambia on hyvin riippuvainen omista elinkeinoistaan, kuten maataloudesta, joka on jatkuvasti alttiina ilmastossa tapahtuville kummallisuuksille. Sambia on (globalcitizen.org) tuoreen tutkimuksen mukaan maailman kymmenenneksi nälkäisin maa, joten satojen menetyksiin ei ole varaa. Asukkaista melkein 60 % elää alle dollarilla päivässä ja kansalaisista vain noin 10 %:lla on oma pankkitili, joten kattavaa verojenkeruutta riittävien palvelujen rakentamiseksi ei voi odottaa.

Länsimaiseen tapaan maa ei voi ruokaturvaa ostaa naapurilta tai toiselta puolelta maailmaa siinä tapauksessa, että itse tuli sössittyä oma ympäristö. Ei voi olla ajattelematta kuinka paljon länsimainen teollisuus ja globaaliliikenne on ilmastoa jo ehtinyt muuttamaan. Sambiakin on ollut maaperänä monelle ilmaston saastuttamiselle. Sijaitseehan maan keskiosissa yksi maapallon saastuneimmista kaupungeista Kabwe, joka on ollut ennen suuri kaivannaisten lähde.



Monzen kaupungin pääkatu
Karjaa laidunnetaan pääasiassa myyntitarkoituksiin 

Koulun kevätpäättäjäiset Kafubun kylässä


Kafubun lapset pitelemässä Green Living Movement:n 
uuden ilmastokestävyyshankkeen posteria

1 kommentti: